12. marraskuuta 2011

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus


Ohjaaja: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Steven Moffat, Edgar Wright & Joe Cornish
Musiikki: John Williams
Pääosissa: Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig, Simon Pegg & Nick Frost
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 11

Motion capture tekniikkaa käyttäen on Hergén Tintti maailmoineen tuotu valkokankaalle huikean näköisenä teoksena, joka kumartaa syvään sarjakuville.

Reportteri nuorukainen Tintti (Jamie Bell) bongaa markkinoilta komean purjelaivan pienoismallin ja päättää ostaa sen. Välittömästi ostotilanteen jälkeen Tintti huomaa pienoismallin olevan haluttua tavaraa ja eräskin hämärä herra Sakarin (Daniel Craig) yrittää suostutella Tintin myymään sen. Tintti kieltäytyy päättäväisesti, mutta suuri halu saada selville laivan mysteeri nostaa auttamattomasti päätään. Uteliaisuus johdattaa Tintin salaisuuksien jäljille, josta suuri seikkailu voikin alkaa. Rinnalla kulkee uskollinen sekä neuvokas koira Milou ja auttamassa häärii myös humoristinen etsiväkaksikko Dupond ja Dupont (Pegg & Frost). Merkittävin kohtaaminen sattuu kuitenkin alkoholiongelmaisen ja jos jonkinmoisia sanoja suoltavan merikapteeni Haddockin (Andy Serkis) kanssa, jolla on tärkeä osuus arvoituksen ratkaisemisessa.


Steven Spielberg ja tuottajana häärivä Peter Jackson ovat molemmat tunnustautuneet Tintti-faneiksi ja se näkyy mitä parhaimmalla tavalla Yksisarvisen salaisuudessa. Kyseessä ei ole silloin vain asiansa osaavista ihmisistä tekemässä työtänsä, vaan myös faneista, jotka haluavat välittää rakastamaansa asiaa eteenpäin. Jacksonia onkin kiittäminen päätymisestä motion capture tekniikkaan, eikä näyteltyyn versioon mitä Spielberg alunperin kaavaili. Ilman epäilystäkään päätös on oikea, sillä ei tästä olisi saatu kuin naurettavaa aikaseksi yrittämällä maskeerata näyttelijät roolihahmojensa näköiseksi. Motion capture antaa enemmän vapauksia toteuttaa elokuvan taikaa Hergélle entistä uskollisempana.

Elokuvan ulkomuoto on kokonaan oma lukunsa, se on nimittäin pöyristyttävän hieno. Se ei ole täysin realistinen eikä sarjakuvamainenkaan, mutta kuitenkin täysin luontevan näköinen ja samaan aikaan lumoava. Soraääniä useasti kirvoittava 3D tehostaa elokuvaa ja kerrankin toimii oikealla paikallaan. Suosittelen siis paikkaa lähellä valkokangasta, jotta kokemus paranee, kun näyttää melkein siltä, että voisit upota mukaan Tintin maailmaan.


Elokuva tekee suuren palveluksen sarjakuville, joiden pariin varmasti eksyy uusia lukijoita. Itsellekin heräsi taas kiinnostus käydä lainaamassa joskus lapsena viimeksi luettuja Tinttejä lähikirjastosta. Hämmästyttävää on myös ikäjakauma Tintin katsojakunnassa, joka on "vauvasta vaariin" ikärajan puitteissa. Muutamat vanhempaa päätä edustavat ovat kertoneet Tinttien olleen nuoruudessaan kova juttu ja sarjakuviin on todeteolla perehdytty ja Tintti elokuva onkin ollut monelle heistä samalla ensimmäinen 3D-kokemus. Mikä sen parempi tilaisuus kokea sekin, kun samalla siinä on jotain itselleen kovin tuttua ja turvallista. Elokuva pystyy myös tarjoamaan eri sukupolvien edustajille uuden keskusteluväylän, kun se nuoruudessaan Tinttejä lukenut tuokin lapsenlapsensa, joka ei ole moisesta kuullutkaan katsomaan elokuvaa, josta voi molemmat yhdessä innostua. Kotiin päästyään kaivetaan vanhat sarjakuvat esiin uudenlaista lukukokemusta ja lukijakuntaa varten.

Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva.





Hergé:en voi perehtyä Ruudukon blogissa
Artun arvostelun samaisesta aiheesta voit tsekata täältä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...