20. toukokuuta 2013

Stanley Kubrick Blogathon osa1



Tänään alkaa neljän päivän mittainen Stanley Kubrick Blogathon, jonka on ideoinut ja järjestänyt Damn good coffee blogin Eugen G. Kyseisessä blogissa voi osallistua Kubrickin leffojen arvontaan nimeämällä juurikin Kubrickin leffoista se parhain ja mieleenpainuvin. Varsinaiseen Blogathon juoksuun osallistutaan aiheesta bloggaamalla ja tässäkin on luvassa erillinen palkinto osallistujien kesken arvottavaksi.  

” Kirjoitan neljä päivää aiheesta, kattaen kaikki Kubrickin elokuvat ja muuta aiheeseen liittyvää. Toivoisin muidenkin elokuvabloggarien olevan hengessä mukana, kirjoittamalla omia kokemuksia ja näkemyksiä ohjaajasta ja elokuvista. Muutama on toistaiseksi lupautunutkin. Kiinnostuneet blogittomatkin saavat lähestyä sähköpostitse, kyllä täällä palstatilaa löytyy.” (Eugen G)

Oma suhtautumiseni arvoisaan herra Kubrickiin on kaksijakoinen, koska olen vasta rehellisesti sanottuna parin vuoden sisään alkanut arvostaa hänen tekeleitään. Osaltaan se selittyy vain sillä, että en ollut kovin montaa Kubrickin leffaa edes nähnyt, enkä sinänsä omannut edes käsitystä siitä millaisia on ”Stanley Kubrickin elokuvat”. En kyllä vieläkään ole nähnyt kuin murto-osan hänen elokuvistaa, vaikka eihän niitä edes kovin suurta liutaa ole. Korjattavaa kuitenkin on. 

Kubrickin elokuvissa melkein järjestään näiden nähtyjen kohdalla on tullut karkea jako: pidän tai en pidä. Välillä on uponnut, välillä ei alkuunkaan. Tässä postauksessa aiheena on ne parit ei kolahtaneet pienine juonikuvauksineen ja perusteluineen.



Full Metal Jacket


 Full Metal Jacket:n ensimmäisessä osiossa keskitytään seuraamaan yhdysvaltalaisten merijalkaväen sotilaiden karua koulutusta Vietnamin sotaan. Varsinaista päähenkilöä ei ole, mutta eniten huomiota vie jo monen parodioinninkin kohteeksi joutunut erittäin kovaotteinen simputuksen maailmanmestari vääpeli Hartman ja hänen silmätikkunsa isokokoinen kömpelys ”Pyle”. Toisessa osassa koulutuksesta tuttuja naamoja on viimein sotimassa Vietnamissa. Tapahtumilla ei sinänsä ole merkitystä, vaan tarkastelussa on ihmisen typeryys ja julmuus jo omaa lajiaan kohtaan, mikä on koko elokuvan varsinainen sanoma.
 


Tämän elokuvan katsoin oikeastaan vain siksi, että se on näitä yleissivistyksen leffoja ja taitaapi olla myös 1001 elokuvaa – opuksessakin, jos en ihan väärin muista. Sanoma elokuvassa on vahva ja se tuodaan selkeästi esille, mutta itse en kyllä löytänyt siitä sanoman takaa mitään muuta. Haluan kuitenkin yleensä elokuvissa kokea jotain, enkä vain seurata sivussa ja tässä tapauksessa elokuva on sen verran karu, että jokaisen hahmon saappaat ovat todella luotaantyöntävät. Ainoastaan irroittamalla itsensä osittain elokuvan seuraamisesta pystyin nauttimaan jonkin verran R. Lee Ermeyn ikonisesta roolisuorituksesta.  



Hohto

Vielä suurempaa elokuvaklassikon mainetta nauttiva Hohto kertoo kolmihenkisestä perheestä, jonka kirjailija isä Jack Torrance (Jack Nicholson) saa pestin erään syrjäisän hotellin talvihoitajana. Jack saa jo etukäteen varoituksia ”mökkihöperyydestä”, joka otti aikaisemman hotellin hoitajan valtaansa saaden tämän surmaamaan perheensä. Kaikista huhuista huolimatta koko perhe kamppaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa hotelliin. Jack yrittää keskittyä kirjoitusprojektiinsa ja pyytää kirjoitusrauhaa perheeltään yhä enemmän omiin oloihinsa vetäytyen. Lumimyrskyn otollisesti saarrettua hotellin alkaa Jackin järki ja mieli lipsua pahemmalle puolelle.



Hohdosta tiedän monen pitävän ja ennen katsomistani kaikui korvissani kommentit ”se on niin pelottava, se on tosi pelottava”. Odotukseni olivat siis aika korkealla, kun sain leffan käsiini ja pääsin sen ensimmäistä kertaa näkemään.  Elokuva ei kyllä sitten vastannut odotuksiini oikein millään muotoa: se ei ollut millään muotoa pelottava, ei edes ahdistava, pelkästään paikoitellen outo ja ylinäytelty. Paljon on korostettu sen psykologisen kauhun puolia, mutta ilmeisesti eläytymissensorini olivat ruosteessa, kun en tuntenut mitään sellaistakaan. Lisäksi Jack:n ja hänen vaimonsa välillä ei aisti edes olevan mitään välittämistä alun alkaenkaan ja muutoinkin vaimo on ärsyttävän lattea luppahuuli, joten halu listiä tuo armas käy jopa ihan järkeen, mikä on huolestuttavaa. 
Hyvää Hohdon katsomisessa on se, että nyt ymmärtää kaikki viittaukset kyseiseen elokuvaan ja voi nauraa muiden mukana. Esimerkiksi Simpsonien ”Hohto” jakso on aivan mainio ja Thirty Seconds to Marsin ”The kill” musavideo avautuu ihan eri tavalla.
 

Toisessa osassa jaellaan sitten Kubrickille ruusuja!

2 kommenttia:


  1. Kubrick kolmessa päivässä - puuhpuuuh jo nyt sanoen...

    Mutta tsemiä, tsemppiä kovasti !

    Autan parilla kommentilla, tai sitten en:

    - Full Metal Jacket on minulle hankala elokuva. Rakenteen kaksijakoisuus (kasarmi/Vietnam) on jotenkin hankalasti katseltava. Koulutusvaiheen touhut madaltuvat merijalkaväen noinhan-tuossa-käy -ryynäykseen, poislukien se/ne onnettomat, jotka eivät koulutusta kestäkään. Vietnam-tarina taas olisi kiinnostavampi, mutta se ei tainnut kestää loppukliimaksia pitemmälle. Leffasta jäi parhaiten mieleen lopun Mickey-Mouse -marssi.

    - Hohto, pelottava elokuva. Kubrick kuulemma kävi aikanaan läpi käsikirjoituksia kovalla tahdilla, hylkäsi kaikki, mutta pysähtyi tähän. Creepy as shit - katsoin tämän aikanaan eka kertaa Hgin Pitkäsillan vieressä olevassa pikkuteatterissa, eturivissä. Yksinäisyys, mielenmurtuminen ja pelko, perheen kanssa tai ilman, muuttuu: on aika ennen Hohto-leffaa, ja aika Hohto-leffan jälkeen.

    Mitä seuraavaksi :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla muunlaisia kommentteja, sanaiset arkut auki vaan muiltakin! :)

      Itsehän blogaan vain kaksi postausta eli tämän jälkeen toisen, jossa on pari kolahtanutta. Aivot tämän koko Blogathionin takana eli Eugen G puolestaan bloggaa ihan neljän päivän ajan, sitä mukaa kun tekstiä syntyy. Kannattaa katsastaa!

      http://hitonhyvatsumpit.blogspot.fi/
      http://hitonhyvatsumpit.blogspot.fi/

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...