Gravity

Ohjaaja:Alfonso Cuaron
Käsikirjoitus: Alfonso Cuaron & Jonas Cuaron
Musiikki: Steven Price
Pääosissa: Sandra Bullock & George Clooney
Ikäraja: 12
Kesto: 1h 30min

Lääkintäupseeri Ryan Stone (Sandra Bullock) on päätynyt ihka ensimmäiselle avaruusmatkalleen Hubble teleskoopin huoltotöiden merkeissä. Lennon komentaja on vanha avaruuskonkari Matt Kowalsky, joka aikoo viimeisen lentonsa jälkeen jäädä eläkkeelle. Tehtävän piti olla samassa rutiiniluokassa sunnuntaikävelyn kanssa, mutta kaikki muuttuu yhdessä hetkessä kaaokseksi. Viimeisetkin oljenkorret ja happivaraston henkäykset on käytettävä, jotta kaksikolla on mitään toivoa selvitä hengissä takaisin maahan. 

Gravity ei alunperin pelkällä trailerillaan niin suuresti vakuuttanut, mutta ensi-illan jälkeen alkoi korviini tulvia kommenttia "vuoden parhaasta elokuvasta" ja "viiden tähden tekeleestä", niin uteliaisuus kasvoi. Asiaa ei myökään auttanut kuvan pyöriminen valvontamonitorissa, kun siihen nauliintui normaalia enemmän katsomaan, kun koko ajan jotain ylijännää tapahtui. Pelkäsinkin jo nähneeni työpäivien lomassa elokuvasta kaiken ja että jäljellä ei olisi enää mitään jännää tai yllätysmomenttia. Voi kuinka väärässä onneksi olin kyseisen pelon kanssa. 

Gravity on jännitysnäytelmää melkein puhtaasti alusta loppuun. Silloinkin kun ei kieputa avaruuden syövereissä vauhdin kiihtyessä nollasta sataan, on väkisinkin tietoinen ympäröivästä, painostavasta ja valottomasta tyhjyydestä, jossa mikään ei voi elää. Elokuva tulee niin päälle, että mukana on myös fyysisesti vuoroin hengittäen vuoroin hengittämättä. Itsestäni tuntui elokuvan loppuvaiheilla sisuskalujeni puristuvan kasaan silkasta eläytymisen aiheuttamasta jännityksestä. Ja mitä tunnepuoleen tulee, niin kyllä, nenäliina on ehdottoman tarpeellinen. 

Tunnelmaa tehostaa ihan järisyttävän hyvä soundtrack, joka tilanteen mukaan keinuttaa kauniisti melankoliaan ja kaipuuseen kuin myös uhkan saapuessa viiltää ihan ihon alta asti. Äänimaailman osalta on tehty nerokkaita ratkaisuja, monesti katsoja kuulee vain musiikin sekä äänet mitä Tohtori Stone kuulee, muutoin avaruudessa vallitsee ikuisuuteen jatkuva hiljaisuus. Koko visuaalinen ilme puolestaan on yhtä käsittämätön kuin itse avaruus, melkein luulisi elokuvan olevan oikeasti kuvattu avaruudessa. Myös vastoin kaikkea ennakkokäsitystä 3D toimii! vaikka elokuva ei ole edes alunperin kuvattu 3D:nä (en käsitä?!) Avaruuden huikeiden maisemien levittäytyessä nenäsi eteen kuin olisit itse astronautin puvussa, on vain niin vau ettei mitään jakoa.

Nähtyäni Gravityn en epäile enää hetkeäkään, etteikö se olisi osallisena tulevassa Oscar-kamppailussa ja vielä useammassa kategoriassa. Sandran ehdokkuus on jo ihan läpihuutojuttu ja tässä hän on kyllä niin täydellisessä vedossa, että se voittokin saattaisi napsahtaa. George Clooney ei välttämättä yllä kamppailuun asti, mutta on tämä häneltäkin karismaattisempaa suoristusta, kuin mitä olen nähnyt. Ohjaus, käsikirjoitus ja musiikki ovat myös kaikki erittäin erittäin kilpailukykyisiä.

Gravity saattaa hyvinkin olla se vuoden paras elokuva. Ja ehdottomasti tämän hetken halvin avaruusmatka