 |
Käsikirjoitus: Michael R. Perry
Musiikki: Olivier Bernet
Pääosissa: Ryan Reynolds, Gemma Artenton, Anna Kendrick, Jacki Weaver, Sam Spruell, Adi Shankar, Ella Smith, Stanley Townsend & Gulliver McGrath
Kesto: 1h 44min
Ikäraja: 16
Jerry on äärimmäisen hyväntahtoinen ja alati hilpeä tossukka, joka asustaa iloisessa pikkukaupungissa nimeltä Milton. Jerry työskentelee kylpyammeita valmistavan tehtaan liukuhihna osastolla ja palkkioksi kovasta uurastuksesta värvätään hänet mukaan suunnittelemaan firman pippaloita. Näissä merkeissä Jerry tapaa enkelimäisen kaunottaren Fionan, joka vie oitis miehen sydämen. Terapeuttinsa vastaanotolla Jerry pohdiskelee kuinka paljon hänen tulisi kertoa itsensä "toisista puolista" uudelle naistuttavuudelleen. Kuitenkin terapeuttinsa sanoja enemmän, hän kuuntelee neuvoja omilta lemmikeiltään, Bosco-koiralta ja Mr.Whiskers-kissalta.
The Voices elokuvan, pelkästään julisteen pohjalta muodostunut ensivaikutelma oli, että kyseessä on periamerikkalainen lähes ö-luokan komedia. Sattuneesta syystä itselläni oli kuitenkin hinku mennä katsomaan vaan jotain, joten elokuvavalinta ei ollut ihan niin justiinsa. Asennoiduin täysin katsomaan ylilyövää luokatonta kohellusta ja jättämään aivot sievästi narikkaan. The Voices pääsikin täysin yllättämään: kyseessä olikin laatuluokan musta komedia, joka aukeni jo elokuvan alkumetreillä. Hain siis aivoni takaisin päähän ja annoin nauruhermojen ottaa vastaan täyslaidallisen.
Huumori The Voices-elokuvassa on aivan pikimustaa. Suurin huumorinkukka kasvaa kontrastien hedelmästä: toisaalta päitä irtoaa ja veri se vain roiskuu, mutta toisaalta taas hilpeä maailma on mitä aurinkoisin ja herttaisin. Eläinystävät ovat myös hervottomia, varsinkin Bosco, joka on ihan sellainen "koiratyyppi, jonka tunnen". Whiskers on taas vähän äärilaitaan viety kaikessa verenhimossa ja törkeydessään peruskattiin verrattaessa. Tosin Whiskersin kaiken lävistävässä katseessa on kyllä jotain hyvin samaa, kuin mitä olen omien kissojeni silmissä toisinaan nähnyt. Enempää ei voi elokuvan monista hienoista puolista kertoakaan, jottei mene spoilereiden puolelle.
Pääosassa nähtävä Ryan Reynolds ei ole aiemmin tehnyt kovin kummoisia roolisuorituksia, eikä varsinkaan hänen komediallinen puolensa ole tulllut pahemmin esille. Jerryn rooli istuu Reynoldsille kuitenkin kuin hanska käteen ja muuttaa kyllä käsitystä koko näyttelijästä. Jerry on aivan mahdottoman koominen hahmo killittävine silmineen ja sympaattisella, hieman pihalla olevalla ilmeellä varustettuna. Tietty kömpelyys tuntuu lainaavan Reynoldsin aiemmista yksinkertaisista rooleista. Tuntuu siis melkein, kuin Reynolds tekisi toisaalta pilaa itsestäänkin. Sivurooleissa loistaa muutamakin ihana naistähti, kuten Gemma Arterton ja Anna Kendrick, joilta kuullaan myös molemmilta laulutaitoja. Erityisen positiivinen yllätys oli Unelmien pelikirjasta (Silver Linings Playbook) tutun Jacki Weaverin esiintyminen Jerryn kallonkutistajana.
The Voices on aivan hykerryttävä ja kertakaikkisen onnistunut elokuva todella mustan huumorin ystäville.
Traileria ei tipu tähän, se taas spoilaa kaiken jännän. Sen sijaan mainio loppurallatus, joka on jäänyt soimaan tähänkin päähän (sekin pienellä spoilerivaroituksella):
kuva 1 täältä ja kuva 3 täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti